Wikia

Kala Wiki

Kalastus

Keskustelu0
13sivua
tässä wikissä

Kalastus

Kalastus on ollut aikoinaan yksi tärkeimmistä eloonjäämiskeinoista. Nykyään kalastus on monille vain viihdettä, mutta kyllä kalaa ruoaksikin pyydetään,varsinkin jos kyseessä on ammattikalastaja. Kalalajeja on jo nyt enemmän kuin kaikkia muita selkärankaisia lajeja ja niitä lyödetään jatkuvasti lisää. Oikeastaan niin nopeasti etteivät tutkijat ehdi määrittämään tai nimeämään heti kaikkia lajeja. Ylivoimaisesti enemmistö maailman kaloista kuuluu viuhkaeväisten kalojen eli luukalojen  luokkaan. Siihen on listattu erilaisia kaloja pikkuruisista tokoista aina valtaviin marliineihin saakka. Niillä kaikilla on yksi sama piirre: niiden tukiranka on luuta toisin kuten esimerkiksi rustokaloilla joilla se on rustoa.Itse kalastuskin on hyvin monipuolista. On onkijoita, pilkkijöitä, virvelöijiä, tuulastajia ja dynamiittikalastajia. Viimeksi mainittu on kiellettyä koska se tuhoaa kalakantoja ja joissakin paikoissa myös korallia. Seuraavaksi esitellään kaikki tavallisimmat kalastustavat. Onginta

Onkiminen on monelle suomalaiselle tuttu harrastus. Onkimalla saa lähes kaikkia Suomen kalalajeja. Välineinä toimii usein noin neljämetrinen vapa, siima, koho, paino, koukku ja syötti, joka on usein mato tai kärpästoukka. Lisävarusteita on paljon: esimerkiksi kela (jos käytetään heitto-onkea), haavi, houkutusaine eli mäski, koukunirrottaja, ja feederi. Onkiminen kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin eli sitä saavat harrastaa kaikenikäiset ilman maksua. Kiellettyä kuitenkin on järjestää kalastuskilpailuja ilman kalaveden omistajan lupaa, onkiminen lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa sekä vielä onkiminen vesistössä jossa onkiminen on muun säädöksen nojalla kielletty. Onkimisen tekniikasta Onkiminen on sellaista, kun syötillä höystetty koukku lasketaan veteen, katsotaan kalan tärpit kohosta ja nostetaan sitten kala ylös. Saaliin koko riippuu pitkälti siitä, että miten lähelle kalaa saa syötin laskettua. Siksi on hyvä tietää paikkoja joissa on paljon kaloja. Hyviä kalapaikkoja ovat: • Ruovikoiden reunat ja aukot • Niemien kärjet • Karikot • Veteen kaatuneet puut • Purojen ja jokien suut • Akanvirrat • Syvänteet ja matalikot Eli oikeastaan kaikenlaiset vastakohdat. Jos syvänteen keskeltä nousee kumpare, niin se voi olla todella hyvä ahvenpaikka. Sataprosenttisen tarkkuudella ei voida määritellä hyvää tai huonoa kalapaikkaa. Monella on käytössään ns. "bensa-asemakoho" eli paksu punavalkokoho. Se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen valinta, sillä se ilmaisee tärpit heikosti. Parempi on ohuempi kilpakoho tai jos vuolee normaalia kohoa kapeammaksi. Ohuesta kohosta näkee tärpit hyvin ja ehtii tehdä vastaiskun ajoissa. Liian aikaisin ei kuitenkaan pidä nykäistä, koska usein se vain riuhtaisee syötin kalan suusta. Varsinkin jos koho tärisee paikoillaan ei pidä kiirehtiä vastanykäisyn kanssa. Silloin kala vain koittaa saada syöttiä suuhunsa. Vasta kun koho lähtee liikkeelle tai uppoaa, kannattaa nykäistä vastaan.

Syöteistä selvästi yleisin on tavallinen kastemato, mutta varsinkin kuivina aikoina niitä voi olla vaikea löytää. Onneksi se ei ole ainoa tehokas syötti. Monet ihmisen ruoat soveltuvat myös kalojen houkutteluun. Onpa turvan onginnassa käytetty syöttinä leipää tai makkaraakin. Guramille on tarjottu kaikenlaisia hedelmiä hyvällä menestyksellä, joten valinnanvaraa riittää. Katkaravunpyrstö on osoittautunut niin hyväksi, että joissakin vesissä on jopa sitä imitoivien tekovieheiden käyttö kielletty. Hyviä syöttejä varsinkin särkikaloille ovat maissi ja juusto, tosin ahven ei pidä viimeisestä. Pilkkimisessä käytetään myös ahvenen silmää.

Viehekalastus Viehekalastuksessa saalis on monipuolinen. On haukea, ahventa, kuhaa, taimenta, lohta, harjusta, nieriää ja ulkomailla ties mitä. Kuitenkin yleisin näistä on varmaan kestosuosikki ahven. Sitä saa niin helposti. Viehekalastus vaatii kalastuksenhoitomaksun sekä viehekortin. Maksua ei kuitenkaan tarvitse maksaa, mikäli on alle 18-vuotias tai on täyttänyt 64 vuotta. Läänikohtaista viehekalastusmaksua ei tarvita, jos on saanut vedenomistajan luvan. Viehekalastuksessa käytetään vapaa, kelaa, siimaa ja viehettä. Hyödyllistä on laittaa siiman ja vieheen väliin lukkoleikari, johon saa vieheen helposti vieheen kiinni. Se estää myös siiman kiertymisen tehokkaasti. Keloja on kolmenlaisia: umpikeloja, avokeloja eli haspeleita ja hyrräkeloja. Umpikela on hyvä aloittelijalle, koska sillä on helppo heittää uistinta. Siima menee harvoin sotkuun, mutta sitä voi olla todella vaikeaa selvittää. Avokelat ovat käytännöllisiä etenkin pienempien uistinten heittelemiseen. Heitto tapahtuu kääntämällä siimanohjainsanka pois siiman tieltä ja ottamalla siimalenkki sormen ja vavan väliin. Sitten vapa viedään taakse ja eteen, jolloin siima päästetään vapaasti purkautumaan. Hyrräkeloja käytetään varsinkin vetouistelussa. Niissä on tehokas jarrujärjestelmä. Kun kala nappaa,tehdään vavalla vastaisku. Aina kala ei jää kiinni. Kun kala todella jää kiinni koukkuun, niin sitä pitää mahdollisesti väsyttää, jotta se saataisiin ylös. Suuremmat kalat nostetaan haavilla, nostokoukulla tai leukanostopihdeillä, ettei siima mene poikki. Vieheet • Vaaput ovat kalamaisia uistimia, joiden koko vaihtelee muutamasta sentistä jopa yli 30-senttisiin haukikapuloihin. Useimpien kuonossa on muovinen levy, jota kutsutaan uintilistaksi. Se antaa vaapulle uintia kun sitä kelataan eteenpäin. • Lusikkauistimet ovat metallisia läpysköitä, jotka ovat taivutettu lusikkamaisiksi uinnin takaamiseksi. Niitä on helppo heittää, metallisia kun ovat. • Lipat ovat uistimia, joiden rungon ympäri pyörii metallinen liuska. Tarkoituksena on, että kala aistii lipan aiheuttamat värähtelyt kylkiviivallaan. Lippa on hyvä perusviehe pienille kaloille. • Jigit mullistivat ahvenen kalastuksen saapuessaan. Niitä on erilaisia. toukkajigi on kaksiosainen: siihen kuuluu painopäinen koukku sekä siihen pujotettava kuminen pyrstö. Jigiä laahataan tai pomputetaan pohjalla. Kalajigit ovat kalamaisia, jotkin niistä omaavat suspending-toiminnon eli ne leijuvat paikallaan vedessä kelauksen päätyttyä. • Jerkit muistuttavat vaappuja, mutta niillä ei ole uintilistaa. Siksi niillä ei ole omaa uintia tai se on hyvin vähäinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sitä on uitettava aktiivisesti. Pilkkiminen Moni luulee, että pilkkiä voi vain talvella. Monet kuitenkin pilkkivät vuoden ympäri. Pilkkimisessä on erittäin tärkeää pilkin uinti. Sitä täytyy ylläpitää lähes koko ajan. Tosin jos koukussa on syötti, niin voi odottaa vähän kauemman aikaa paikoillaan. Pilkkijällä on vapa, kaira ja muutama pilkki. Kairan terää kannattaa varjella tylsymiseltä. Sohjokauha on halpa ja sillä saa sohjot hyvin pois avannosta. Syöttinä käytetään usein kärpäsen toukkaa tai ahvenen silmää. pilkit • Mormyskat ovat pieniä painokoukkuja, joissa välillä käytetään syöttejä. Ne matkivat veden pieneliöstöä ja niitä uitetaan seuraavasti: pilkki lasketaan pohjaan ja sillä tehdään muutama pitkä houkutusveto. Sen on tarkoitus houkutella kaloja paikalle. Sitten sitä värisytetään tai pompotellaan noin metri ylös ja pudotetaan taas pohjaan. • Pystypilkki on samantapainen kuin lusikkauistin. Sekin lasketaan pohjaan ja pompotellaan ylös alas. Koukku voi roikkua myös siimapätkässä, jolloin sitä kutsutaan tapsipilkiksi. • Tasapainopilkit eli tasurit eli puntarit ovat kalan muotoisia pilkkejä, jonka takapäässä on pyrstö, eli karvaa tai muovilevyä. Niitä uitetaan perinteisesti kahdeksikossa: vavalla nykäistään, jolloin pilkki syöksähtää eteenpäin. Sitten se kääntyy ja kun se palaa lähtökohtaansa, sille annetaan uusi vauhti. Seisovat pyydykset Tässä kerrotaan kahdesta yleisimmästä pyydyksestä. • Verkko on mökkikalastajan peruspyydys. Sillä saa monenlaisia kaloja hauista mateisiin. Talvellaverkot voi laittaa jään alle. Jäähän tehdään kaksi avantoa ja verkko viritetään niiden väliin. Yläpaula on verkon ylhäällä oleva naru, ja alapaula on vastaavasti alhaalla. • Katiska on metalliverkosta tehty häkki, johon kalat uivat. Kun ne menevät suuaukosta sisään, ne eivät heti pääse ulos. Siksi katiskat on katsottava riittävän usein. Kutuaikana katiskaan voi laittaa risun. Perhokalastus Perhokalastus on ikivanha, mutta silti toimiva kalastusmuoto. Vieheenä toimii karvasta tai höyhenestä tehty perho. Heitto on melko vaativa, mutta se kannattaa opetella kunnolla. Tässä ohje: Ensin kelalta otetaan käteen monia metrejä siimaa, sitten vapa viedään taakse. Siimaa päästetään sen verran, että se voi suoristua heittäjän taakse. Juuri kun siima on suoristautumaisillaan niin vapa viedään eteen, jolloin siima laskeutuu veteen. perhoja • Pintaperhot ( vanha nimi kuivaperho ) ovat yleensä aikuista hyönteistä jäljitteleviä kelluvia perhoja. Niitä tarjotaan etenkin lohikaloille. • Uppoperhot (vanha nimi märkäperhot ) ovat uppoavia yleensä hyönteisten toukkia jäljitteleviä perhoja. • Streamerit ovat suuria kaloja matkivia perhoja joita käytetään esimerkiksi hauen perhokalastuksessa. Myös muista elukoista tehdään imitaatioperhoja, kuten hiiristä tai leipäpaloista, mutta tässä ovat yleisimmät.

Ympäri Wikian verkkoa

Satunnainen wiki